Endiivi sai kokea heti ensimmäisenä iltanaan uusia juttuja uudessa kodissaan. Naapurihäkissä asustaa neljä hiirtä, mutta ne ei juurikaan pientä karvapalleroa kiinnostanut. Sen sijaan uusi koti piti järjestää uudelleen, hipinrouvan laittama järjestys ei miellyttänyt. Hipinrouva asensi häkkiin vessapaperia ja lautasliinan, ja ne molemmat oli kiva tunkea poskiin ja kuskata igluun, eli pesäkoloon. Lautasliina ei kuitenkaan saanut igluun jäädä, mutta vessapaperi on oiva peitto ja näkösuoja.
Uuteen häkkiin tutustumisen ja remontoinnin jälkeen hipinrouva kokeili mitä pikku hamsteri tykkää vaaleanpunaisesta juoksupallosta. Kyllähän Endiivi tykkäs, tai ainakin juoksenteli pitkin asuntoa!

Ensimmäinen päivä yksin ilman homo sapiens-kavereita oli näemmä sujunut lisäremontin merkeissä. Häkin ulkopuolelle sijoitettu juomapullo ja sen pidike oli saanut kyytiä. Hipinrouva ja hippi aikansa hämmästeli mihin pidike oli hävinnyt, mutta pienen penkomisen jälkeen sekin löytyi. Sille oli keksitty uusi käyttötarkoitus: se oli Endiivin iglussa unikaverina.
Samaisena iltana Endiivi pääsi ensimmäisen kerran kyläilyreissulle mukaan. Hipin siskon luokse mentiin autolla, Endiivi vähän protestoi apina-karkkiboxissa kulkemista. Hippi avasi kannen automatkan aikana, ja Endiivi oli heti uteliaana seuraamassa mihin kummaan sitä ollaan matkalla. Ihan kuin joku ajokoira seuraa etupenkillä mihin isäntä ajelee.
Kyläpaikassa oli perheen oman kuusivuotiaan lapsen seurana sukulaistyttö ja Endiivi myös koki lapsien suunnattoman riemun ja lapset olisi halunneet koko ajan pidellä palleroa sylissä. Parempi oli antaa Endiivin juoksennella mukaan otetussa juoksupallossa, ja menoa piisasi. Uusia hajuja tuli runsain määrin ja kaikesta päätellen ne oli mieluisia. Ja kauralastukin kyläpaikassa hävisi hampsterin suuhun!
Hipinrouva lisäilee fotostaatteja taas kun saa muistikortin lukijan toimimaan...